Jennin.ikioma.org

Jenni

Näiden sivujen takana on jyväskyläläinen 22-vuotias nörttityttö, jota Jenniksikin kutsutaan. Tottelen myös nimiä Jennifer ja Jfer. Valmistuin viime keväänä tietoverkkotekniikan insinööriksi ja nyt olen aloittelemassa työuraani weppikoodaajana eräässä paikallisessa alan yrityksessä.

Bongaa Jenni!

Jos tulen kaupungilla vastaan, tuskin huomaat minua, koska olen kovin pieni. 158-senttisenä olen kuitenkin äitiäni pidempi, joten voin olla ihan tyytyväinen itseeni. Jos ei välitetä pituudesta, minut lähinnä tunnistaa päästäni, jossa kasvavat hiukset ovat yleensä enemmän tai vähemmän punaiset. Haluaisin ihan kirkkaanpunaiset hiukset, mutta vielä en ole löytänyt sopivaa väriä. Jatkamme kokeiluja. Sitten vielä yksi asia mistä minut saattaa tunnistaa, on kelta-punainen maastopyörä, jolla liikun ihan joka paikkaan.

Pieni omaelämänkerta

Synnyin Lappeenrannassa 17.12.1981, jossa asustelin koulun alkamiseen saakka, jolloin perheemme muutti Jyväskylään isin töiden perässä. Jyväskylässä viihdyttiin neljä vuotta, minkä jälkeen muutimme Lievestuoreelle. Lievestuoreella ehdin asua lähes kymmenen vuotta, kunnes pari vuotta sitten muutin takaisin Jyväskylään, jossa opiskelin. Tänne olen myös jäämässä, koska täällä ovat mies, miehen työt sekä omat työt. Mukavan kokoinen kaupunki.

Jos minulta kysytään, mistä olen kotoisin, niin vastaan aina Lievestuoreelta, vaikka en siellä olekaan syntynyt. Siellä olen kuitenkin viettänyt suurimman osan nuoruudestani ja olisin varmasti hyvin erilainen ihminen ilman sitä paikkaa, siellä olleita ihmisiä ja siellä olleita harrastuksia.

Perheestäni

Perheeseeni kuuluu äiti, isi, pikkusisko Silja 20-vee ja pikkuveli Otto 12-vee. Siljan kanssa olemme aika vastakohtia: hän opiskeleekin Hämeenlinnassa vaatetusta, kun minä olen taas tällainen nörtti. Silti tulemme hyvin toimeen toistemme kanssa, vaikka joissain asioissa mielipiteemme eroavatkin kuin yö ja päivä. Otto on samanlaisempi kuin minä, saa nähdä mitä pojasta vielä tulee isona. Jos asenne säilyy nykyisellään niin hyvä tulevaisuus on tiedossa.

Onhan minulla sitten omakin "perhe", joka käsittää tasan minut ja oman kultani Tepon. Tutustuimme toisiimme kolmisen vuotta sitten kun päädyimme samalle luokalle ja siitä se sitten lähti. Insinööriopiskelijoita kun oltiin, niin ensisuudelmakin vaihdettiin tietokonetta kasatessa - romanttista! En tosin olisi voinut koskaa uskoa, että meistä tulisi pari, koska väittelimme aina kaikesta (ja Teppo oli aina oikeassa). Joka tapauksessa tässä sitä nyt ollaan, enkä pois vaihda.